Matka alkoi mieleenpainuvalla tavalla: olin viettänyt kuusi tuntia Helsinki-Vantaan lentokentällä odottaen kokoontumista 4:15 aamuyöstä. Matkustaminen sujui hyvin - pääsimme koneeseen ajallaan, ja saimme Bulgarian puolella EUCYSin järjestämän kuljetuksen hotellillemme. Kaikki järjestelyt eivät kuitenkaan onnistuneet täydellisesti: esimerkiksi avajaispäivän illallinen peruutettiin. Tämä ei menoa haitannut, vaan kävimme syömässä ravintolassa herkullisen nuudeliaterian.
Ollin ständi.
Seuraavana päivänä olivat vuorossa avajaisseremonia ja ensimmäinen tuomarointisessio. Seremonia oli perinteinen sisältäen yleistä informaatiota ja muutaman puheen sekä bulgariaksi että englanniksi. Tuomarointisessio kesti kaksi ja puoli tuntia, jonka aikana ständilläni kävi yksi tuomari. Haastattelu oli miellyttävä – tuomari esitti mielenkiintoisia kysymyksiä. Illalla kiertelimme kaupungilla, jonka jälkeen palasimme hotellille illalliselle.
Seuraavat kaksi päivää olivat varattu tuomaroinnille. Molempien päivien aikataulu sisälsi kaksi kolmen tunnin haastattelusessiota, joiden välissä oli lounastauko. Ensimmäisenä päivänä luonani ei käynyt yhtäkään haastattelijaa, mikä aiheutti minussa lievää turhautumisen tunnetta. Toisena päivänä sain yhteensä neljä haastattelua, jotka sujuivat odotetulla tasolla. Mieleenpainuvin ja mukavin haastattelu koostui noin vartista tuomarin kehuja ja hengenhaukkomista.
Viimeisen tuomarointipäivän iltana pidettiin vielä paneelikeskustelu, jossa oli puhumassa korkea-arvoisia miehiä ja naisia, mukaan lukien Bulgarian koulutuksen varaministeri. Paikallaolijat saivat esittää keskustelunaiheita, ja pääsin itse kysymään osapuolien ajatuksia luonnonlahjakkuudesta ja käsityksiä koskien omia taitojaan, mikä on jo pitkään mielessäni pyörinyt aihe. Keskustelussa mukana ollut CERNissä työskentelevä tohtori kertoi monesti ajattelevansa muiden tekevän parempaa tiedettä kuin hän itse.
En varsinaisesti nauttinut Sofian hellesäästä, mutta palkintojenjakoseremoniaa varten olin silti vastentahtoisesti pukenut puvun päälle. Seremonia pidettiin juhlallisessa Bulgaria Hallissa. Puheiden lisäksi kuulimme musiikkia muun muassa lapsikuoron esittämänä. Olin luottavainen siihen, että saisin palkintojenjaossa jotain, mutta olin positiivisesti yllättynyt saadessani toisen sijan palkinnon sekä konferenssimatkan Lontooseen!
Paluumatka ei sujunut aivan mutkitta – Frankfurtissa meillä oli noin tunnin vaihto, josta aikaa vei loputtomalta tuntuneet bussimatka ja turvatarkastuksen jono. Lopputuloksena juoksin vajaan kilometrin matkan kaksi painavaa reppua selässäni ja tietokone kainalossani kohti porttia vain todetakseni, että olimme jo myöhästyneet lennolta. Saimme korvauksena huoneen lentokentän läheiseltä hotellilta yön yli ja korvaavan lennon aamulla Suomeen. Hotellimajoituksen aikana söimme maukkaan illallisen ja aamiaisen.
Matkan logistiset järjestelyt paikoitellen ontuivat, mutta loppujen lopuksi kaikki järjestyi varsin hyvin. Ruoka oli loistavaa (poislukien cocktail-palat, joista en niin pitänyt), ja pääsin näkemään tiedeihmisiä matematiikkapiirien ulkopuolelta. Lisäksi palkintona saamani kunnia, taskurahat ja huikea matka Lontooseen lämmittävät mieltä.
Olli sai toisen palkinnon.